”hänen nimensä tähden”

on olemassa kaksi tai kolme ilmaisua, joita voidaan pitää tämän pään alla. Niiden merkityksessä voidaan havaita häivähdys erilaisuutta, mutta käytännöllisessä sovellutuksessaan niillä on käytännöllisesti katsoen sama voima. Joku voitaisiin kääntää ”hänen nimensä tähden” tai ”hänen nimensä tähden”, toinen tämän paperin otsikkona ja vielä toinen ” hänen nimensä puolesta.”Kaikissa kolmessa perusajatus on nimen arvo sille, joka toimii, kestää tai kärsii; ja tämä on myös, kuten toivomme näkevämme, esimerkki Jumalan armon teoista kansaansa kohtaan. Sanat: ”sinun nimesi on niinkuin vuodatettu voide” ovat jo olleet edessämme, ja nyt annettavat ilmaisut valaisevat jälleen sitä, että Kristuksen nimen tuoksu ilahduttaa sekä Jumalan sydäntä että hänen kansansa sydäntä. Siksi on, kuten luemme hänen vanhurskaan vaikutuksensa siunauksista tuhatvuotisena aikana, että ”hänen nimensä on pysyvä iankaikkisesti, hänen nimensä on pysyvä niin kauan kuin aurinko: ja ihmiset tulevat siunatuiksi hänessä, kaikki kansat ylistävät häntä autuaaksi.”Kyllä, läpi ikuisuuden jatkamme laulua, jonka olemme oppineet maan päällä:

”Thy name we love, Herra Jeesus,
And lowly bow before Thee;
and while we live, to Thee we give
All blessing, worship, glory.”

ensimmäisessä edessämme olevassa tapauksessa on nimen arvo Jumalalle, koska se antaa perustan hänen anteeksiantavan rakkautensa harjoittamiselle. Apostoli Johannes sanoo näin: ”minä kirjoitan teille, lapsukaiset, koska teidän syntinne ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.”(1. Joh. 2: 12.) Koko armon totuus sisältyy tähän lyhyeen toteamukseen; sillä tässä kirjoituksessa sana ”pienet lapset” käsittää koko Jumalan perheen. Siitä me siis opimme, että syntien anteeksiantamuksessa Jumala toimii ainoastaan rakkaan poikansa nimen arvon perusteella, mutta hänen nimensä mukaan, joka on kirkastanut hänet maan päällä ja täyttänyt sen työn, jonka hän on antanut hänen tehtäväkseen. Mitkä väärinkäsitykset poistuisivatkaan huolestuneiden sielujen mielestä, jos tämä yksinkertainen totuus vain otettaisiin kiinni! Sillä sen sijaan että he käyttäisivät väsyneitä päiviä jonkin hyvän asian tai ansion etsimiseen itsessään, minkä varassa he voisivat levätä hyväksyäkseen Jumalan edessä tai kiistattomana todistuksena kääntymyksestään, he ymmärtäisivät, että jos he aikovat pelastua, niin sen täytyy tapahtua kokonaan sen kautta, mikä Kristus on Jumalalle. Harkitkoot kaikki sellaiset sen tähden rukoillen sanoja” nimensä tähden”, koska ne osoittavat epäilyksen tai erehdyksen mahdollisuutta kaihtamatta, että Jumalan asenne kaikkia niitä kohtaan, jotka tulevat hänen luokseen ja tunnustavat syntinsä, riippuu täysin hänen arviostaan sen siunatun nimen arvosta, joka nyt istuu hänen oikealla puolellaan. Mikä muuttumaton ja järkkymätön Kallio onkaan näin varattuna sielullemme-se ikiaikainen kallio, jolla me saatamme levätä ikuisesti täydellisessä rauhassa, rauhassa, johon minkään tuntemuksen tai kokemuksen muutoksen ei tarvitse koskaan vaikuttaa. Älkäämme siis koskaan lakatko julistamasta tätä siunattua totuutta synnin murtamille ja väsyneille sieluille, sillä se on Jumalan ilosanoman ydin ihmisille tänä armon päivänä.

ja sen lisäksi, että olemme näin saaneet syntimme anteeksi, jalkamme pidetään myös erämaassa kulkiessamme samalla tavalla. Luemme esimerkiksi psalmista 23: ”Hän virvoittaa minun sieluni, hän johdattaa minua vanhurskauden polkuja nimensä tähden.”Toisin sanoen Jumala on tehnyt kaiken puolestamme samalla perusteella kuin sen, millä hän on antanut syntimme anteeksi. Kaikkien hänen armosta ja rakkaudesta johtuvien tekojensa, hänen muuttumattoman asenteensa, hänen valvovan huolenpitonsa ja suojeluksensa vaikutin löytyy Kristuksesta eikä meistä itsestämme. Tämä on siunattu esimerkki Psalmissa, josta edellä oleva lainaus on otettu; vain tässä, se on Herra meidän paimenemme, toimii pikemminkin omasta sydämestään, ja suhteesta, jonka hän on ollut ilo olettaa kansaansa. Yksinkertainen argumentti on, että jos hänestä on tullut paimenemme, hän antaa meille kaiken tarpeellisen, joko pyhiinvaeltajapolullamme tai kulkiessamme kuoleman varjon laaksossa. Mutta lainattu jae osoittaa, että hän säilyttää nämä armon suhteet oman nimensä tähden. Jos olemme uupuneita, masentuneita, masentuneita tai masentuneita, niin hän virvoittaa sielumme; ja koska hän tarvitsee alituista opastusta ja haluaa kaikin tavoin vaeltaa hänen polkujaan, mutta ei useinkaan kykene erottamaan niitä, hän on asettunut meidän päähämme ja johdattaa meidät vanhurskauden poluille nimensä tähden. Jos siis Kristuksen nimi on niin sanoinkuvaamattoman kallisarvoinen Jumalalle ja jos se muodostaa kaiken tehokkaan perustan hänen menettelyilleen meidän suhteemme suhteen, niin kuinka meidän tulisikaan innokkaasti pyrkiä olemaan yhteydessä häneen sen suhteen ja näin ollen, koska meillä on jonkin verran heikko käsitys sen arvosta, kadottaa mielellämme itsemme siihen, lepää siinä lähestyessämme Jumalaa, niin kuin hän lepää siinä suhteissaan meihin.

yhteys Jumalan sydämeen, Kristuksen nimen kallisarvoisuuden osalta, on monien hänen seuraajiensa väsymättömän hartauden ja rohkeuden todellinen salaisuus. Apostoli Paavali voidaan mainita erikoisena kuvauksena tästä, vaikka sanoja ”hänen nimensä tähden” ei käytetäkään. Vankeudessa, eikä hän enää kyennyt julistamaan siunattua sanomaansa, oli hänen lohdutuksensa, huolimatta niistä sekavista vaikuttimista, jotka hallitsivat monien toimintaa, että Kristusta saarnattiin, ja siitä hän sekä teki että iloitsi odottaessaan kuolemaa minä hetkenä hyvänsä, sillä hän ei tiennyt muuta kuin sen, että hänet kohta heitettäisiin jalopeurojen eteen. Kaikki hänen odotuksensa ja toivonsa oli, että hänet säilytettäisiin ja vahvistettaisiin siten, että Kristus tulisi suureksi ruumiissaan joko elämän tai kuoleman kautta. Kohteeseensa uppoutuneena Kristus yksin rajasi horisonttinsa, ja siksi hän oli Kristuksen tähden halukas kärsimään mitä tahansa ja kaikkea, jos vain voisi tuoda kunniaa siunatulle nimelleen. Me luemme samalla tavalla eräästä toisesta kirjeestä niitä, joiden sydämeen Kristuksen nimi oli niin lähtemättömästi kaiverrettu, että he hänen tähtensä ottivat iloiten vastaan omaisuutensa hävittämisen; toisista, joilla oli julman pilkan ja ruoskinnan, kahleiden ja vankeuden koettelemuksia, ja toisista taas, jotka sahattiin palasiksi tai surmattiin miekalla, kun taas jos jotkut pelastuivat marttyyrikuolemalta, niin heidän täytyi vaeltaa lampaannahoissa ja vuohennahoissa puutteenalaisina, ahdistettuina ja piinattuina. (Heprealaisille 10, 11.)

tämä Hänen opetuslastensa polun kärsivä luonne oli usein Herramme opetuksen teema. Hän ei suinkaan salannut heiltä niitä ahdistuksia ja vainoja, joita he kohtaisivat, vaan varoitti heitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa siitä, mitä heidän piti kestää hänen nimensä tähden. Niinpä hän sanoo esimerkiksi vuorisaarnassa: ”Autuaita olette te, kun ihmiset herjaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat petollisesti kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun tähteni”; toisella kertaa: ”silloin he antavat teidät ahdistettaviksi ja tappavat teidät, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden”; ja vielä kerran: ”Jos he ovat vainonneet minua, niin he myös vainoavat teitä”.; ”Tulee aika, että jokainen, joka tappaa teidät, luulee tekevänsä Jumalan palvelusta.”Niin tapahtui, sillä Paavali kirjoitti (psalmeista lainaten):” sinun tähtesi meitä tapetaan kaiken päivää; meitä pidetään teurastettavina lampaina.”Mutta jos meidän siunattu Herramme on ennalta varoittanut meitä siitä, mitä voi liittyä meille kautta tunnustamalla nimensä, hän on myös palvellut tarvittavaa tukea ja lohdutusta. Itsestään, hänen tiensä läpi tämän maailman, on kirjoitettu, että ilosta asetettu hänen eteensä, hän kesti ristin, halveksien häpeä; ja meidän rohkaisuksemme hän on jättänyt muistiin seuraavat sanat: ”Jokainen, joka on hyljännyt taloja tai veljiä tai sisaria tai isän tai äidin tai vaimon tai lapsia tai peltoja minun nimeni tähden, saa satakertaisesti ja perii iankaikkisen elämän.”

Kristuksen kanssa kärsiminen on jossain määrin välttämättömyys, jos olemme Jumalan lapsia; mutta Kristuksen puolesta kärsiminen on etu, joka liittyy uskollisuuteen hänen palveluksessaan. Esimerkkinä tästä voitaisiin mainita Pietarin ja Johanneksen tapaus. Heidät oli kasvatettu juutalaisen kirkolliskokouksen eteen, ja heitä oli kielletty puhumasta tai opettamasta Jeesuksen nimessä, mutta he jatkoivat siunattua työtään tottelemalla Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Vielä kerran heidät pidätettiin, kun heidät oli ihmeen avulla vapautettu vankilasta, heitä piestiin, ja he kielsivät puhumasta Jeesuksen nimessä. Lannistuivatko tai lannistuivatko he sen vuoksi, mitä heidän täytyi kestää? Niin kauas siitä he lähtivät pois neuvoston luota iloiten siitä, että heidät katsottiin arvollisiksi kärsimään häpeää hänen nimensä tähden. (Apt. 5: 40-41.) Mikä sitten on tämän ylemmyyden salaisuus häpeään ja kärsimykseen? Se on Kristuksen kallisarvoisuus kansansa sydämille, varmuus hänen läsnäolostaan heidän kanssaan ja tieto siitä, että kuolemakin on vain elämän tie Hänen iankaikkiseen läsnäoloonsa. Jos hän meidän tähtemme on tullut köyhäksi, että me hänen köyhyytensä kautta tulisimme rikkaiksi, niin ei ole totisesti suuri asia, Jos meidät armosta opetetaan pitämään Kristuksen pilkkaa suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteita ja jos me olemme halukkaat kärsimään vainoa ja kärsimään kaiken menetyksen täällä hänen nimensä tähden.

voidaan vielä tarkastella Kristuksen nimen voimaa. Me luemme Johanneksen kolmannesta kirjeestä joistakuista, jotka” nimensä tähden ” lähtivät eivätkä ottaneet mitään pakanoilta. Ilmaus ”hänen nimensä tähden” tässä raamatunkohdassa on täsmälleen sama kuin Pietarin ja Johanneksen Apostolien tekojen 5: ssä käyttämä muoto; ja näin me ymmärrämme, että Kristuksen nimen arvo heidän sydämelleen sai jälkimmäiset iloitsemaan kärsimyksessä ja edelliset kieltäytymään maailman tuesta hänen palveluksessaan. Jumalan seurakunnalle olisi ollut hyvä, jos näiden antautuneitten palvelijoitten esimerkkiä olisi noudatettu. Mikään ei ole turmellut kristillisyyttä niin paljon kuin maailmallisen avun vastaanottaminen sen kohteiden edistämiseksi. Ennen kuin Herra oli ristiinnaulittu, sanoi hän opetuslapsillensa: ”kun minä lähetin teidät ilman kukkaroa, kirjakääröä ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ”Ei mitään.””Onko hän vähemmän hellä huolenpidossaan palvelijoitaan kohtaan nyt, kun hänet kirkastetaan Jumalan oikealla puolella? Antautuneitten palvelijoitten jalo armeija kaikissa osissa maailmaa todistaa iloiten, että heiltäkin ei ole puuttunut mitään, vaikka heiltä ei ole puuttunut ihmisen varmaa tukea ja vaikka he ovat kieltäytyneet maailman avusta. Ja se olisi uuden aikakauden alkua kristillisessä palveluksessa ja varsinkin kristillisissä lähetystehtävissä, jos niihin osallistuvat menisivät eteenpäin samassa yksinkertaisessa uskossa Herransa nimen täyteen riittävyyteen. Herätettäköön monet todelliset työläiset maan päällä olevan kirkon historian viimeisinä päivinä ja lähettäköön elonkorjuun Herra heidät elonkorjuuseen-ihmiset, joille Kristuksen nimi on niin kallisarvoinen, että he voivat löytää siitä ainoan vaikuttimensa, ainoan kiihokkeensa ja yltäkylläisen oikeutensa olla täysin riippuvainen hänestä kaiken tarvitsemansa tuen saamiseksi.

lukija saa paljon rakennusta jäljittämällä Raamatun muita tapauksia; ja meidän rukouksemme on, että jokainen, jota voi rohkaista tekemään niin sen perusteella, mitä on kirjoitettu, huomaisi niin sitoutuneena, että hänen sydämensä ammentuu täydemmin meidän siunatun Herramme ja Vapahtajamme palvontaan ja ylistykseen, ja että hänen ainoaksi kaiken imeväksi halukseen, koko hänen tulevassa elämässään, tulla kirkastamaan tätä kallisarvoista nimeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.